Pellava 

Pellava (linum usitatissimum) on Euroopan vanhin tunnettu viljelty kuitukasvi. Suomessa sitä on viljelty viimeistään keskiajan alusta. Pellavasta valmistettiin suuri osa kaikista tarvittavista tekstiileistä, kuten vaatteita, kodintekstiilejä ja purjekangasta. Pellavaa viljellään myös öljykasvina. Pellava on yksivuotinen kasvi, jonka kukat ovat vaalean sinisiä tai valkoisia. Jotta pellavasta saadaan lankaa, on sitä käsiteltävä useissa eri työvaiheissa. Pellavan viljelyyn ja käsittelyyn liittyy paljon vanhoja uskomuksia. Suurinta osaa pellavan viljelyn ja käsittelyn vaiheista on perinteisesti pidetty naisten tehtävinä.

Pellavan viljely ja käsittely

Pellava kylvetään myöhään keväällä. Siemenet asetetaan tiheään: niin lähelle toisiaan että lude voisi kulkea siemeneltä toiselle. Itäsuomessa pellavaa viljeltiin kauan kaskessa tai vanhoissa perunamaissa. Jos pellavaa ei viljele kaskessa, peltoon kasvaa paljon rikkaruohoa, joka on kitkettävä alkukesästä.

Pellava saa kasvaa kunnes varren alaosa on kellertävä. Kaikkein hienointa pellavaa saa jos sato korjataan varsien ollessa vielä vihreät, mutta tapa on epätavallinen Pohjoismaissa. Jotta kuidut jäisivät mahdollisimman pitkiksi, pellava nyhdetään (revitään, vedetään) juurineen. Pellava kiskotaan pienissä kimpuissa (kourallisissa) ja kimput pinotaan ristikkäin tai kerätään lyhteiksi. Nyhdön jälkeen pellava kuivatetaan ripustamalla kimput aidalle tai pinoamalla aumaksi. Auma on pyöreä tai suorakaiteen muotoinen kasa, jonka keskelle jätetään aukko jottei pellava homehdu. Sateen suojaksi auman päälle voidaan pinota olkia.

Kun pellava on kuivaa, poistetaan siemenkodat, eli sylkyt. Sylkyt voi poistaa nuijalla tai rohkalla (riipimällä). Rohkassa on kampamainen piikistö, jolla pellava kammataan. Rohkia voi myös penkkirohkalla, jolloin pellavaa isketään yläasentoon nostettuun rohkaan.

Pellava pehmennetään liottamalla. Pellava asetetaan veteen, nurmelle tai hangelle mätänemään. Kun kuitu irtoaa luusta kun vartta taivutetaan, liotus on valmista. Vesiliotuksessa prosessi kestää 3–5 viikkoa ja maalla 5–7 viikkoa.

Liotuksen jälkeen pellava kuivatetaan ensin ulkona ja sen jälkeen riihessä tai saunassa.

Kuivauksen jälkeen pellavan varsien puumaiset osat pehmennetään loukuttamalla. Ennen loukutusta tai sen sijaan voi myös pellavaa nuijia tai rikkoa huhmareella. Loukussa on kiinteä alaosa, jonka toiseen päähän on kiinnitetty liikkuva yläosa. Pellava asetetaan osien väliin, jonka jälkeen varsia lyödään yläosalla.

Osa kuiduista irtoavat jo loukutuksessa, mutta loput irrotetaan lihtaamalla tai vitomalla. Lihta muistuttaa loukkua, mutta sen yläosa on terävä. Varsia ei enää lyödä, vaan puusolukko irrotetaan vetämällä varsia tasaisesti terän alta. Lihtaamisen sijaan tai sen lisäksi työn voi tehdä vihdinveitsellä.

Lihtaamisen jälkeen ohuet ja lyhyet kuidut (päistäreet) ovat nauhamaisesti kiinni pitkissä ja ohuissa kuiduissa (rohtimissa). Kuidut erotellaan häkilöimällä. Häkilässä on piikit, joilla kuituja erotellaan kampaamalla. Häkilöinnin jälkeen tai sen sijaan kuidut erotellaan harjaamalla.

Toisinaan kuidut vielä rohditaan. Karttakepinmallisella välineellä kuidut ravistellaan, jolloin viimeiset päistäreet irtoavat ja rohtimet tulevat kuohkeiksi.

Pellavankuituja säilytetään aivinnoissa, kunnes ne kehrätään.

 

Lähteet: Nordisk Familjebok, band 13 (Malmö 1953), s. 711–712, Kaukonen, Toini-Inkeri, Pellavan ja hampun viljely ja muokkaus Suomessa Kansatieteellinen tutkimus (Helsinki 1946).